Rakas Tuure,

Viimeisen viikon sää on ollut hurjaa kamppailua talven ja kevään kesken. Välillä tuli lunta niin, että ruukkunarsissit katkeilivat sen painosta. Pelastin ne sisälle maljakoihin. Ja kyllä ne ilahduttivatkin – sekä ulkoasullaan, että tuoksullaan.

Onneksi kevät kuitenkin näyttää voittavan! Pienet hiirenkorvat vihertävät pensaissa, mutta useimmat puut vasta harkitsevat lehtien kasvatusta. Te, rakas Tuure, olette etulinjassa niinkuin aina. Eipä aikaakaan, kun pitkät suipot lehtenne ponnahtavat esiin eksoottisen oloisina. Kesän mittaan kypsytätte valtavat kukka- ja marjatertut. Syksyllä taas loistatte aivan uskomattoman kirkkain värein. Olette totisesti ansainnut paikkanne edustustehtävissä pihan keskeisellä paikalla. Asemastanne huolimatta olette sitkeä ja vähään tyytyväinen.

Tämä suitsutus ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi pihan muita puita. Päinvastoin. Metsikön jokaisella puulla on merkittävä tehtävä suojan ja tunnelman muodostamisessa piha-alueelle. 

Viime vuosina olenkin kovasti innostunut metsä- ja kantopuutarhoista. Niiden hämärän salaperäinen tunnelma ja vanhojen puiden viisaus vetoavat sieluuni. Yritän toteuttaa sellaisen myös meidän pieneen metsikköömme. Mitä sanot?

Metsäpuutarhani toteutus on alkutekijöissä. Mutta jotain olen saanut aikaankin, nimittäin risuportin. Teillä itsellänne ei ole tapana ripotella irto-osia pitkin maailmaa, mutta nuo metsikön kaverit ovat toista maata. Oksia oli talven jäljiltä kaikkialla. Apulaispuutarhurimme Helmi ja Jalo ovat kovasti mieltyneet niihin.

Kerätessäni oksia porttia varten he ryhtyivät vastahankaan. Alkoivat vaatia keppipuutarhan perustamista! Pidin ajatusta mahdottomana. He syyttivät minua mielikuvituksen puutteesta. Erimielisyytemme aiheesta kärjistyi. Jalo roikkui risujen toisessa päässä yrittäen riistää niitä käsistäni. Jouduin suorastaan jyrähtämään. Kuka täällä oikein on pääpuutarhuri!

Olen porttiin tyytyväinen. Sain upotettua siihen aimo annoksen tontin risuja. Apulaispuutarhurit mököttävät ja purkavat turhautumistaan kantoihin.

Te puut luotte seiniä ja juurrutatte puutarhan syvälle maahan. Te suojaatte niin sateelta, kuin paahteelta. Teissä on ikiaikaisuutta, joka tuottaa minulle syvän rauhan tunteen. Arvostan.

Yhteistyöterveisin

Terhi

Käpälämäen puutarhuri

2 kommenttia artikkeliin ”Tuure Pihlaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s