
Rakas neiti Kevät
On toukokuun viimeinen päivä. Meidän on tullut aika hyvästellä.
Aloitit hämärässä kaikuneella linnunlaululla. Upealla lurituksella, johon pian yhtyi kymmenittäin muita ääniä.

Sitten toit valon. Voiman, joka sai maailman näyttämään toiselta.
Valosta innostuneena maasta lähti puskemaan suippoja, vihreitä lehtien kärkiä. Lumikellot, skillat ja helmililjat heräsivät eloon. Välillä taivaalta satoi lunta ja räntää, mutta mikään ei pysäyttänyt kasvua. Koettelemuksista karaistuneena kevään kukkijat päättivät loistaa upeampana kuin koskaan.
Silmut lähtivät kasvuun. Maailma vihertyi. Saimme auringonpaisteen ja lämmön.

Käpälämäen puutarhassa kukkivat nyt rinta rinnan kirsikkapuut, purppuratuomi, isotuomipihlaja ja omenapuut. Maata koristavat erilaiset tulppaanit. Perennatkin kilpailevat siitä, kuka ehtii seuraavaksi kukkaan.


Millainen viimeinen näytös, neiti Kevät!
Pian maa on valkoisenaan pudonneita kukkien terälehtiä. Olet poissa.
Meillä on sinua jo nyt ikävä. Nähdään ensi vuonna.
Tuothan taas tullessasi laulun ja toivon!
Haikein terveisin
Terhi
Käpälämäen puutarhuri