Punarinta

Rakas punarinta

Ihanaa, että olet jälleen kanssamme Käpälämäessä! Missä lienet kesän mittaan matkannut? Ilahduin suunnattomasti nähdessäni sinut taas pihassa elokuun alusta.

En tiedä toista yhtä sympaattista lintua, kuin sinä. Viihdyt hyvin seurassamme, eivätkä apulaispuutarhurit häiritse sinua lainkaan. Kun kaivan maata, lennät lähioksalle istumaan. Kun syömme puutarhamajassa, olet seinäritilän päällä tarkkailemassa. Puutarhan iltakierroksellakin hyppelet mukana.

Mikäpä elokuisessa Käpälämäen puutarhassa onkaan ollessa. Pimenevät illat tuovat elämään aivan uuden ulottuvuuden.

Rakastan tuota hetkeä, jolloin viimeiset auringonsäteet painuvat taivaanrantaan. Hämärä syvenee asteittain. Äänet hiljenevät, liike hidastuu. Ärsykkeiden vähyys saa aistit terävöitymään. Vaaleat kasvit hohtavat vähäisessä valossa ja tummat hukkuvat varjoihin. Puutarha näyttää yhtäaikaa tutulle ja vieraalle.

Rakas punarinta, on aika nostaa maljat kesän sadolle!

Ensimmäinen malja on käsinkosketeltaville herkuille: mansikoille, viinimarjoille, karviaisille, pensasmustikoille, omenoille, pähkinöille ja viinirypäleille.

Jos ihan tarkkoja ollaan, en tainnut montaakaan näistä päästä käsin koskettelemaan. No, itsepä olen liian hellämielinen ja jätän verkot laittamatta… Mutta ainakin te linnut, sekä apulaispuutarhurit olette saaneet näistä nauttia.

Toinen malja on varattu kaikille niille upeille hetkille, joita olemme kesän mittaan saaneet puutarhassa viettää. Kokea kaikki se kiihkeä kasvu, kukkaan puhkeaminen, jälkikasvusta huolehtiminen ja pikkuhiljaa lakastuminen. Maisema muutuu koko ajan. Siksi siihen ei kyllästy koskaan.

Rakas punarinta, tuntuuko sinustakin, että elokuisena iltana voi unohtaa suunnitelmat ja odottavat työt? Voi istua keskellä pimeää puutarhaa ja nauttia majan lämpimästä tunnelmasta. Katsoa rakasta silmiin. Antaa ajan pysähtyä.

Muistot ovat tallessa. Niitä tarvitaan talven mittaan. Mutta ei mennä asioiden edelle. Kesää on vielä jäljellä. Nautitaan siitä täysin siemauksin!

Pysy mukana punarinta! Olet mahtava tyyppi!

Ystävällisin terveisin
Terhi
Käpälämäen puutarhuri

Tuoksuvat yrtit

Hyvät ihanasti tuoksuvat yrtit!

Salvia, mintut, mäkimeiramit ja laventelit – te muodostatte Käpälämäen yrttitarhan rungon. Lisämakua antavat timjami ja iisoppi. Olen niin iloinen olemassaolostanne!

Ulkonäkö on useimpien kasvien tärkein (ja ainoa) ominaisuus. Se kuuluu ehdottomasti teidänkin vahvuuksiinne. Mutta yhtä voimakkaasti te säväytätte maku- ja hajuaistejamme.

Olette kauniita, huumaavan tuoksuisia, terveellisiä ja vieläpä vähään tyytyviä – lähes liian hyviä ollaksenne totta! Totta olette kuitenkin olleet. Te ja Käpälämäki tunnutte sopivan yhteen.

Kun Käpälämäessä iskee lapion maahan, voi olla varma, että kolahtaa ja kovaa. Aina on kivi vastassa, useimmiten monta. Talvimärkyydestä ei siis ole pelkoa. Kääntöpuolena on ravinteiden ja kosteuden hulahtaminen tietymättömiin. Mutta sekään ei teitä haittaa.

Tähkälaventelit, olette osoittaneet talvista kestävyyttä. Eri lajikkeenne ovat saaneet vuosi vuodelta lisää tilaa.

Mintut, te olette kovia leviämään ihan oma-aloitteisesti ja saatte sen oman penkkinne puitteissa tehdä. Teidän tuoksuanne rakastan kaikkein eniten – erityisesti sinun suklaaminttu! Koristatte myös monia kakkuja ja annatte makua kesäisiin juomiin. Leikkovihreinäkin toimitte mitä loistavimmin.

Salvia, olet kasvattanut itsestäsi muhkean pensaan. En osannut aavistaakaan, että pystyt siihen Suomen oloissa. Kokosi vain kasvaa vuosi vuodelta ja kukintasi on komeaa!

Mäkimeiramit, te olette yrteistä kaikkein valloittavimpia – sanan jokaisessa merkityksessä. Olette valloittaneet yrttitarhan, kotipihan kukkakimput ja syyskesän kranssit. Siirrytte myös koko ajan yhä laajemmalle alueelle ja kauemmas alkuperäisestä kasvupaikasta. Olkoon! Kun ensin valloititte sydämeni, niin menköön sitten muutkin paikat.

Tänä kesänä sadetta on riittänyt. Jos kuitenkin ilmastonmuutoksen myötä kesät kuivuvat ja kuumenevat, te yrtit olette tervetulleita valtaamaan koko pihan. Alun perin talon päädyssä oli kasvimaa. Nykyään kutsun sitä yrttitarhaksi.

Kiitollisin terveisin
Terhi
Käpälämäen puutarhuri

Ps. Hotellivieraat rakastavat teitä. Lupasin välittää kiitokset!


Lammen väki

Arvoisa lammen väki veden alla ja päällä

Pihalampemme ei ole suuren suuri. Se on rakennettu loivan rinnetonttimme alavaan kohtaan, johon sateisina aikoina vesi jää pidemmäksi aikaa pintaan.

On ollut mielenkiintoista seurata miten vesi on houkutellut teidät luokseen. Osa kasveista on toki varta vasten istutettu, kuten kurjenmiekat ja uusimpana laikkuköynnös. Mutta osa teistä on saapunut paikalle aivan omaehtoisesti, kuten saniaiset ja komea hirvenjuuri.

Myös teidän eläinten kirjo on mielenkiintoinen. Sammakoiden lisäksi vakioasukkaitanne ovat vesiliskot, vesikirput, korennot ja muut öttiäiset. Linnut käyvät vain vierailulla.

Vesiliskot ovat arkoja ja vaikeita kuvattavia

Keväällä sammakoille lähettämässäni kirjeessä lupailin pientä laittoa lammen alueelle. Suurimmat muutokset olivat taustalle sijoitettu köynnösritilä ja uusi suihkulähde.

Rakas Hirvenjuuri, olet ollut huolissasi siitä, että ritilään istutettu laikkuköynnös vie sinulta kasvutilaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että huoli on turha. Ilman ylimääräistä pullisteluakin nokitat sen mennen tullen. Tiedän, että olen välillä hieman karsinut kasvustoasi. Keltaiset kukat eivät yleensä kuulu suosikkeihini. Mutta siitä lähtien, kun poikani pienenä nimesi sinut lempikasvikseen, olet saanut nauttia koskemattomuudesta. Pakko myöntää, että itsekin ihailen komeita lehtiäsi lammen reunalla.

Hirvenjuuri vai auringontähti?

Laikkuköynnös, mukavaa, että liityit rannan asukkeihin. Kasvusi on päässyt hyvin vauhtiin, vaikka hirvenjuuri röyhistelee rintaansa vieressäsi. Toivoisin vielä, että tekisit joskus niitä laikkujakin lehtiisi. 

Yhtenä päivänä ehdin jo riemastua, kun kaukaa katsoin, että nythän niitä laikkuja on tullut näkyviin. Lähempi tarkastelu kertoi, että linnut olivat tehneet kepposen ja järjestäneet laikut lehtiin ihan siiven käänteessä.

Vesikirput, te olette äänestäneet jaloillanne uutta suihkulähdettä vastaan. Ymmärrän, että teidän on hyvin hankalaa uida kovasti liikehtivässä vedessä. Meillä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa. Emme halua käyttää vedessä mitään kemikaaleja. Suihkulähde hapettaa vettä ja pitää sen melko kirkkaana. Uskon, että se on kaikille hyväksi. 

Ulpukka, kiitos myös sinulle, että osaltasi autat veden puhdistuksessa. Et ehkä ole kaikkein omimmassa ympäristössäsi näin pienessä lammessa, mutta hyvin olet pärjännyt kesät talvet. Tänä vuonna olet tehnyt ensimmäisen kukkanupunkin.

Ötökkä on kaapannut ulpukan nupun itselleen. Toivottavasti ei kuitenkaan syö sitä…

Te lammen väki olette toivoneet, että estäisin apulaispuutarhurien ylettömän temmellyksen lammen alueella. Olenkin laittanut muutamia esteitä uusien kasvien suojaksi, mutta en näe, että olisi aiheellista rajata koko lampea. Apulaispuutarhurit eivät kuitenkaan ole vesikoiria, jotka aina silmän välttäessä ryntäisivät uimaan. Ei siis ole tarpeen hermostua, vaikka pinnan peiliin heijastuisi karvainen kuono. He vain sattuvat arvostamaan veden vivahteikasta makua.

Itse nautin kovasti veden solinasta ja auringon välkkeestä lammen pinnalla. Vesi on tuonut teidät kaikki luoksemme Käpälämäkeen. Lammesta on tullut ekosysteemiltään ehkä kaikkein monipuolisin osa puutarhaamme. Kiitos, kun olette osa sitä!

Ystävällisin terveisin
Terhi
Käpälämäen puutarhuri

Käpälämäen kuningattaret

Teidän korkeutenne

Te olette niitä, joiden läsnäolo ei jää huomaamatta. Näyttävyytenne on omaa luokkaansa. Teitä ihastellaan, palvotaan ja kadehditaan. Kameran suljin räpsyy tiheään. Vedätte puoleenne magneetin lailla. Innokkaimmat ihailijat tuskin malttavat nukkua pelätessään, että katoatte varoittamatta.

Apulaispuutarhuri Helmi kuninkaallisessa seurassa. 

Myönnän, olen itse juuri se yli-innokas ihailija. Muutaman päivän juhannusmatka mökille oli ihana, mutta myös hermoja koetteleva. Koko ajan pelkäsin, että te idänunikot kunnioitatte Käpälämäkeä läsnäolollanne juuri silloin, kun olen poissa.

Jo valtavaksi kasvanut lehtiruusukkeenne enteili jotain suurta. Nuppujanne laskiessani pääsin yli neljäänkymmeneen. Olin onnekas ja ehdin ajoissa. Te idänunikot olitte juuri aloittaneet kukintanne.

Teidän tapauksessanne kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Olettehan ihan mahdottoman upeita!
Perheenne on viihtynyt Käpälämäessä niin hyvin, että seurueenne on saanut lisäystä.
Tulokas ei ole vielä kasvanut kuninkaallisiin mittoihin, mutta vaikuttaa kyllä lupaavalta.
Muistoksi jätitte uskomattoman hienot siemenkodat.

Valtavan kukkamääränne ansiosta ilahdutitte meitä useamman viikon ajan. Lähtönne jätti jälkeensä tyhjiön. Onneksi toiset kuninkaalliset – pionit – ovat tulleet auttamaan asiassa. 

Pionit pelastavat tilanteen.

Kiitos käynnistä te idän kuningattaret! Ympäri vuoden puutarhasta löytää kaikkea pientä ja kaunista. Te olette kuitenkin ne, joiden muistoa vaalin yhä talvisten kinosten keskellä.

Kiitollisin terveisin,
Terhi
Käpälämäen puutarhuri

Lempeät kesäaamut

Oi te lempeät kesäaamut!

Suurimman osan vuotta tunnutte niin kaukaisilta, kuin epätodelliselta unelta.

Että vain astelisin suoraan sängystä ulos puutarhaan. Vaeltaisin yöpaidassa ensimmäisten auringonsäteiden lämmittämälle aamukahvipaikalle. Apulaispuutarhurit kävisivät raukeina viereiselle sohvalle. Istuisin hiljaa kuuntelemassa maailmanmenoa: pörriäisten surinaa, lintujen jutustelua ja tuulen huminaa.

Ihmettelisin itsekseni vihreyttä, kasvua ja kukkeutta. Alkaisin vähitellen kiinnittää huomiota ympäröiviin yksityiskohtiin:

 Kas, kurjenmiekat ovat hienosti kukassa.
Oi, miten kauniilta näyttävätkään keijunkukka ja atsalea yhdessä.

Teekupin tyhjennyttyä lähtisin aamukierrokselle. Ihastelisin yön aikana tapahtuneita muutoksia. Ajattelisin olevani juuri siellä, missä eniten maailmassa haluan olla.

Näin keskikesällä te lempeät aamut olette totta! Ja lomien myötä teistä voi nauttia vaikka kuinka pitkälle päivään. 

Tosielämästä ei kuitenkaan koskaan tiedä. Tunnelma voi äkisti muuttua…

Istun kuuntelemassa maailman menoa: pörriäisiä, lintuja, tuulen huminaa… ja aidalla kekkaloivan oravan säksätystä! Apulaispuutarhurit reagoivat sekunnin murto-osassa. Sohvatyynyt lentävät. Maailman täyttää järjetön hulabaloo. Orava huutaa aidalta ähäkuttia ja vartijakaarti karjuu uhkauksia minkä ehtii. Liityn mekkalaan.

Tunnelma on tiessään. Apulaispuutarhurit seisovat valppaina hännät pystyssä valmiina uuteen tilanteeseen. Kerään kupin. Se siitä. 

Onneksi teitä kesäaamuja vielä riittää! Ja useimmiten niitä lempeitä.

Jokainen päivä alkaa uudella mahdollisuudella – elämässä ja puutarhassa.

Rakkain terveisin

Terhi

Käpälämäen puutarhuri

Kelloköynnökset

Hyvät Kelloköynnökset

Taipaleemme on ollut haastava. Myönnän, että vika on minussa.

Taisi olla tammikuun loppua kun ”hyvissä ajoin” laitoin siemenenne itämään. Olin kuullut varoituksia, ettei alku aina ole helppo. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Lähditte mukavaan kasvuun keinovalon alla. Sitten te kasvoitte… ja kasvoitte.

Ette enää mahtuneet valon alle, vaan siirsin teidät olohuoneen ikkunalle. Te jatkoitte kasvua, kunnes tavoittitte olohuoneen katon. Sitten etenitte kattoa myöten. Mieheni nosteli kulmakarvojaan ja apulaispuutarhurit nauttivat vihreästä tunnelmasta.

Kevät oli kylmä. En voinut viedä teitä ulos. Pitkiä liaanejanne oli mahdoton siirrellä edestakaisin. Karaisu jäi tekemättä. 

Toukokuun puolivälin jälkeen vihdoin koitti päivä, jolloin uskoin teidän pärjäävän ulkona. Olitte hieman kalvakoita ja hentoisia, mutta muuten ihan mukavan näköisiä. Yritin pehmentää ulkona vallitsevaa todellisuutta harsolla. Se taisi olla yhtä tyhjän kanssa. Menitte shokkiin. Oli liikaa tuulta ja aurinkoa, viluttikin. 

Olin tuskissani. Melkein puoli vuotta hoivasin teitä ja yhtäkkiä näytitte kertakaikkisen surkeilta! Lehdet roikkuivat laikukkaina ja velttoina.

Olisi kuitenkin pitänyt luottaa sinnikkyyteenne. Aloitte kasvattaa vauhdilla uusia lehtiä huonojen tilalle. Lähes kaikki onkin jo vaihdettu ulkoilmaan sopiviksi. Uskallan jo toivoa, että myöhemmin pääsemme sittenkin nauttimaan upeasta kukinnastanne.

Käpälämäen puutarha on pullollaan puita, pensaita ja perennoja, mutta aina on tilaa myös muutamalle (lue: aika monellekin) ruukkuistutukselle.

Osa ruukuista täyttyy siemenestä kylvetyillä taimilla. Te Kelloköynnökset olette siitä oiva esimerkki! Muissa ruukuissa pääsevät esiin valikoidut yhdistelmät kesäkukista, perennoista ja …rikkaruohoista.

Kyllä, luitte oikein! Rikkaruohot ovat kasveja, joiden kasvattaminen ei vaadi puutarhurilta minkäänlaista työtä. Ne kukoistavat aina. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun puutarhuri haluaa niistä eroon. Silloin työtä toki on kymmenkertaisesti.

Huopakeltano kasvaa mielellään pihakiviemme väleissä. Yleensä leikkaan kukat pois, mutta annan kauniiden lehtiruusukkeiden kasvaa. Tänä vuonna huopakeltano on päässyt myös reunustamaan orvokkiruukkua.
Maahumala on maassa aikamoinen riesa, mutta ruukussa kaunis vaikka yksinäänkin.

Pidän myös perennojen käytöstä ruukuissa. Tuntuu kivalta istuttaa edes osa syksyllä maahan jatkamaan elämää.

Keijunkukka on yksi suosikeistani, sekä ruukuissa, että maassa!

Jotkut lajit ovat niin sinnikkäitä, että säilyvät ruukuissa läpi talven. Kyllähän sellaista on kunnioitettava!

En varmasti olisi tehnyt seuraavaa istutusta, jos olisin lähtenyt tyhjästä liikkeelle. Talvesta selvinneet mesiheinät lähtivät heti alkukeväästä pontevaan nousuun, joten muu oli suunniteltava niiden ehdoilla. Ylenpalttinen kasvu on tuottanut vähän päänvaivaa, mutta apulaispuutarhurit pureutuvat tähän ongelmaan ja harventavat kasvustoa aina ohikulkiessaan.

Afrikantähdikki on ensimmäistä kertaa kokeilussa. Seurana musta orvokki.

Sitten ovat ne kasvit, joita voisi yrittää kasvattaa sisällä. Lankaköynnös on yksi niistä. En vain ole vielä onnistunut siinä.

Kuten näette, te kelloköynnökset olette hyvässä seurassa. Olosuhteet alkavat olla kohdillaan. Nauttikaa kesästänne valokeilassa!

Ystävällisin terveisin

Terhi

Käpälämäen puutarhuri