Hyvät Kelloköynnökset

Taipaleemme on ollut haastava. Myönnän, että vika on minussa.

Taisi olla tammikuun loppua kun ”hyvissä ajoin” laitoin siemenenne itämään. Olin kuullut varoituksia, ettei alku aina ole helppo. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Lähditte mukavaan kasvuun keinovalon alla. Sitten te kasvoitte… ja kasvoitte.

Ette enää mahtuneet valon alle, vaan siirsin teidät olohuoneen ikkunalle. Te jatkoitte kasvua, kunnes tavoittitte olohuoneen katon. Sitten etenitte kattoa myöten. Mieheni nosteli kulmakarvojaan ja apulaispuutarhurit nauttivat vihreästä tunnelmasta.

Kevät oli kylmä. En voinut viedä teitä ulos. Pitkiä liaanejanne oli mahdoton siirrellä edestakaisin. Karaisu jäi tekemättä. 

Toukokuun puolivälin jälkeen vihdoin koitti päivä, jolloin uskoin teidän pärjäävän ulkona. Olitte hieman kalvakoita ja hentoisia, mutta muuten ihan mukavan näköisiä. Yritin pehmentää ulkona vallitsevaa todellisuutta harsolla. Se taisi olla yhtä tyhjän kanssa. Menitte shokkiin. Oli liikaa tuulta ja aurinkoa, viluttikin. 

Olin tuskissani. Melkein puoli vuotta hoivasin teitä ja yhtäkkiä näytitte kertakaikkisen surkeilta! Lehdet roikkuivat laikukkaina ja velttoina.

Olisi kuitenkin pitänyt luottaa sinnikkyyteenne. Aloitte kasvattaa vauhdilla uusia lehtiä huonojen tilalle. Lähes kaikki onkin jo vaihdettu ulkoilmaan sopiviksi. Uskallan jo toivoa, että myöhemmin pääsemme sittenkin nauttimaan upeasta kukinnastanne.

Käpälämäen puutarha on pullollaan puita, pensaita ja perennoja, mutta aina on tilaa myös muutamalle (lue: aika monellekin) ruukkuistutukselle.

Osa ruukuista täyttyy siemenestä kylvetyillä taimilla. Te Kelloköynnökset olette siitä oiva esimerkki! Muissa ruukuissa pääsevät esiin valikoidut yhdistelmät kesäkukista, perennoista ja …rikkaruohoista.

Kyllä, luitte oikein! Rikkaruohot ovat kasveja, joiden kasvattaminen ei vaadi puutarhurilta minkäänlaista työtä. Ne kukoistavat aina. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun puutarhuri haluaa niistä eroon. Silloin työtä toki on kymmenkertaisesti.

Pidän myös perennojen käytöstä ruukuissa. Tuntuu kivalta istuttaa edes osa syksyllä maahan jatkamaan elämää.

Jotkut lajit ovat niin sinnikkäitä, että säilyvät ruukuissa läpi talven. Kyllähän sellaista on kunnioitettava!

En varmasti olisi tehnyt seuraavaa istutusta, jos olisin lähtenyt tyhjästä liikkeelle. Talvesta selvinneet mesiheinät lähtivät heti alkukeväästä pontevaan nousuun, joten muu oli suunniteltava niiden ehdoilla. Ylenpalttinen kasvu on tuottanut vähän päänvaivaa, mutta apulaispuutarhurit pureutuvat tähän ongelmaan ja harventavat kasvustoa aina ohikulkiessaan.

Sitten ovat ne kasvit, joita voisi yrittää kasvattaa sisällä. Lankaköynnös on yksi niistä. En vain ole vielä onnistunut siinä.

Kuten näette, te kelloköynnökset olette hyvässä seurassa. Olosuhteet alkavat olla kohdillaan. Nauttikaa kesästänne valokeilassa!

Ystävällisin terveisin

Terhi

Käpälämäen puutarhuri